tiistai 11. tammikuuta 2011

Nolla

Tervetuloa

Tammikuussa 2011 tähän valmistui kokonaisuus, joka oli kerran* reaaliajassa päivittyvä kertomus. Toivon erityisesti entisten ja tulevien alokkaiden, inttileskien ja sivarien jakavan kokemukseni. Kiitän kannustavan palautteen määrästä.

(*28.12.2009-11.1.2011)

--------------------------------------------------------------------------------
Tästä tarinan alkuun: Henkinen Valmistautuminen
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoitin vuoteni erilaisuudesta tasan vuoden verran, täsmällisesti epäsäännöllisin väliajoin. Tavoittelin alusta alkaen tekstissäni jumalten tasoa: täydellistä objektiivisuutta. Siinä luonnollisesti epäonnistuneena, olin kuitenkin tyytyväinen tapaan, jolla jaksoin uppoutua. Tehtävän olin asettanut itselleni tajutessani ensimmäisen aamun läheisyyden. Halusin hallita tilannetta. Tapahtumien kirjaaminen loi illuusion siitä.

Tulokset ja ympyrän sulkeutuminen

Mitä minulle sitten lopulta tapahtui, kun vietin asepalveluksen merivoimissa? Kysymys johon olen luvannut vastauksen. Lopetan blogini kertomalla muutaman näistä muutoksista.

En osaa enää ajatella asuvani yksin. Tilassa, jossa on jatkuvasti ystäviä, on monipuolista asua. Kun ei ole tekemistä, voi edes valittaa siitä ääneen.
Yksityisyys on sitäpaitsi yliarvostettua. Luksusta korkeintaan 24 tunnin annoksissa.

Pidän kellon laittamisesta käteen. En sen esteettisyydestä, vaan sen edustamasta täsmällisyydestä. Siitä ryhdikkydestä, jonka koen kun kiristän aamulla vyön ja solmin työkenkien narut. Mukava vivahde, ei mitään elämää suurempaa.

Siedän paremmin epämiellyttäviä olosuhteita, mutta enistäkin huonommin niitä, jotka niistä valittavat. Välinpitämättömyys ja laiskuus ovat löytäneet paikkansa halveksuntani kohteina, enkä enää tiedä osaanko ymmärtää lasta. Kai tätä ihmisen kovettumista kutsutaan selkärangaksi.

Tajuan, että epämiellyttävyyttä sisältyy aina parhaimpiin hetkiin. Ymmärrän kuitenkin ikävyyden tärkeyden elämyksen muodostumisessa. Ilman kontrasteja ja itsensä likoon laittamista, on liian turvallista elää.

Silloin seikkailu on pelkkä reittimatka.

Reservin Alikersantti Kiviranta
[Tänään Jäljellä Loppuelämä]

"Nyt pitäs sitten keksiä jotain"